Lepopäivän jälkeen olimme maanantaina valmiita uuteen viikkoon. Koululla hommat sujuivat jokseenkin hyvin. Päivän päätteeksi puhuimme kahden oppilaan kanssa siitä, että heidän tulee tehdä asiat kerralla kunnolla. Välillä tuntuu, että tiukka aikataulu saa aikaan levottomuutta ja huolimattomuutta. Puhuttelu tuntui olevan paikallaan ja viikon kuluessa huolellisuus oli takaisin totutulla tasolla. Tällä viikolla jatkoimme myös rumputuntien pitämistä. Voidaankin todeta, että neljässä kuukaudessa voi oppia hämmästyttävän paljon soittamisesta. Nyt on päästy rummuttelussa vauhtiin ja oppilaat tuntuvat nauttivan paukuttamisesta ja ovat kyllä harjoitelleetkin.
Maanantai-iltapäivänä kahden jälkeen saapui koululle suuri joukko paikallisia tyttöjä, jotka saivat lisäohjeita Maijaleenalta virkkaamisessa. Siinä vierähtikin puolitoista tuntia. Matias pelasi palloa oppilaiden ja naapurin uzbekkipoikien kanssa. Tällä kertaa kaikkia saivat potkia palloa, eikä suurempia erimielisyyksiä syntynyt. Myös virkkauspiiri oli suhteellisen mukava tapahtuma. Tytöt olivat jo viimeistelemässä huivejaan ja Maijaleena sai neuvoa heille lopetuksen. Osalla oli pahoja ongelmia ja siinä saikin sitten miettiä, että mikä oli mennyt pieleen, kun kolmion muotoinen huivi olikin viisikulmainen.
Maanantai-ilta meni nopeasti. Viikon vanhat roskapussit vietiin läheiselle roskankippausläjälle. Pimeässä ja lämpimässä oli mukava kävellä. Roskapaikalla oli ainoastaan kaksi koiraa dyykkaamassa. Heitimme niille biojätepussin, jota koirat tonkivat hännät heiluen.
Iltakävelymme oli erityisen miellyttävä, sillä alkuviikko oli lämmin. Parhaimmillaan mittarissa oli päiväsaikaan 23 astetta. Tuntui aivan Suomen kesältä. Kylläpä kesä vain on mukava vuodenaika. Odotettavissa tänne on kuitenkin valitettavasti vielä pakkasta ja ehkä luntakin.
Viikkomme teemana on ollut liikkuminen. Viikolla teimme pari kertaa jumppaa Maijaleenan koululta lainaaman jumppa-dvd:n tahdissa ja lauantaina kävimme pelaamassa sählyä. Kotona jumppaamisessa on paljon hyviä puolia; pimeän laskeutuessa voivat miehetkin osallistua. Meidän olohuoneessamme on siis ikkunat kahdella ulkoseinällä, joten asuntoomme näkee sisälle varsin helposti, jos vain haluaa kuikuilla. Matias ei ole vielä kehdannut jumpata valoisan aikaan, ettei vain kukaan näe.
Ensimmäisenä jumppaohjelmassa oli vuorossa vartin askellusohjelma, jota seurasi pallo-ohjelma ja lopetuksena oli taas askellusohjelma. Välillä tehtiin nyrkin iskuja ilmaan, kyykättiin ja välillä otettiin käsipainotkin avuksi. Semmoisessa tempossa puolentoistalitran spraittipullopaino tuntuu helposti raskaalta. Pian Matias putosikin tahdista ja siirtyi voimaharjoituksiin nostelemaan useamman kilon kaasupulloa. Jos haluaa nauraa makeasti, kannattaa kokeilla tämmöisiä yhteisjumppatuokioita. Kädet sydämen yläpuolelle, niin syke nousee!
Syke on kyllä päässyt nousemaan muutenkin kuin urheilemalla. Keskiviikkoaamuna talsimme kouluun yhtä kiireessä kuin normaalistikin. Maa oli aivan mudassa ja piti aivan tosissaan katsoa, että mihin askeleensa sijoittaa. Koulureittimme kulkee aivan yhden kerrostalon parvekkeitten alapuolelta. Tänä aamuna vaelsimme uskollisesti mutaista reittiämme katseet maassa. Sydämet hyppäsivät kurkkuun, kun havahduimme taivaalta tippuvaan kuumaan teehen. Eräs paikallinen rouva heitti höyryävän kuumat teet ikkunasta ulos. Jos olisimme olleet kaksi metriä edempänä, olisimme saaneet teet niskaamme. Toisen ajattelematon teko sai meidät hetkeksi miettimään sitä kuinka ennalta-arvaamatonta elämä saattaa olla – varsinkin täällä.
Sydämen tykytystä ovat myös hieman aiheuttaneet niin kutsutut kummitusjutut, joita olemme lähipiiristämme kuulleet. Kummitusjuttuja ja henkimaailman asioita toki kerrotaan Suomessakin, mutta täällä se tuntuu jotenkin erilaiselta. Paikalliset ihmiset suhtautuvat vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin ja ”poppamiesten/-naisten” apuun varsin helposti ja arkea sävyttää hyvin vahvasti taikauskoisuus. Kansan harjoittama islam on siis monin paikoin lähempänä taikauskoa ja kaukana varsinaisesta islamista. Välillä tekee pahaa nähdä kuinka sidoksissa ihmiset ovat taikauskoonsa. Meidän perheessä taikausko ei kuitenkaan vallitse ja osittain ehkä protestina jätämme aina kotona luudankin pystyyn, mikä paikallisten mielestä tarkoittaa jotain pahaa. Emme ole kokeneet mitään pahaa, joka olisi järkyttänyt rauhaamme, joten kaiketi se luudan ja pahan yhteys on omasta asenteesta kiinni.
Viikko oli monin hetkin piristävä. Maijaleena on järjestänyt itselleen harrastuksia kaksin kappalein ja Matias on aloittanut kuntoilun. Maijaleenan haastavin harraste taitaa olla kunnon kohotuksen rinnalla käsityökerho, joka on herättänyt paljon kiinnostusta. Tytöillä on nyt vielä suhteellisen paljon vapaa-aikaa, koska sää on viileä. Kun kevät tekee tuloaan, he joutuvat erilaisiin siivous-, istutus- ja kitkemishommiin. Nyt heillä on kiinnostusta ja intoa oppia uusia kädentaitoja. Vanhemmatkin ovat olleet suopeita tyttöjen kiinnostukselle, sillä täällä ajatellaan vielä niin, että tyttölapsen ei niinkään tarvitse oppia tietokoneen käyttöä, vaan hoitamaan lapsia, tekemään ruokaa ja ehkä jotain käsitöitä.
Maijaleena onkin suunnitellut maanantaille kahta eri tapaamista tytöille. Osa tulee lounaan jälkeen ennen kouluun menoaan ja toinen ryhmä kahdelta koulun jälkeen. Matiakselle jää siis opetusvastuuta vähän enemmän Suomi-koulussamme. Olemme olleet kuitenkin hyvin innostuneita siitä, että nyt on mahdollisuus jättää tänne jotain itsestään. Maijaleena on täkäläisittäin aivan sankari käsitöissä, joten miksi piilottaa hyvä taito, jonka voi pienellä vaivalla opettaa sellaisille, jotka taitoa todella tarvitsevat.
Ensimmäinen vaikutelma virkkauspiiristä oli siis aika tavalla päinvastainen kuin miltä nyt tuntuu. Meihin suhtaudutaan suomalaisen perheen kotikadulla nykyisin eri tavalla kuin ennen käsitöiden opettamista. Maijaleena on kyennyt tervehtimään ujoja tyttöjä, ja jopa joidenkin tyttöjen isät ovat kysyneet kuulumisia, mikä siis on harvinaista, jos Maijaleena kulkee yksin – tai oikeastaan vastaavaa ei ole vielä ennen tapahtunut. Maijaleenan ei ole hyvä tervehtiä miehiä, eivätkä miehet ole kiinnittäneetkään toisinaan yksin kulkevaan opettajattareen huomiota. Matiakseenkin on suhtauduttu nyt paremmin; miehet paiskaavat kättä ja kysyvät kuulumisia. Tämä on meille oikein tervetullut muutos. Ilmeisesti olemme todistaneet olevamme hyödyksi, meitä kannattaa vaivautua tervehtimään.
Viikon piriste oli sähly, jota pelasimme pari tuntia eräällä paikallisella koululla pääosin ulkomaalaisporukalla. Pelin jälkeen saimme kehuja ammattilaisuudesta. Hymyilyttää edes ajatella olevamme muka niin hyviä. Kaikki on niin suhteellista... Sählystä kiitollisina köpöttelimme lähes kaikki lihakset jumissa koko sunnuntain kotona pientä puuhastellen. Maijaleenan pohkeissa tuntui viiltävä tuska pelkästään suorassa seisoessa. Se oli siis jumituksen taso.
Sunnuntai oli täysin lepopäivä. Leivoimme tonnikalapizzaa ja katsoimme elokuvan. Tonnikalapurkin muuten saimme Hollannista. Täältä sitä ei löydy. Söimme siis todellakin arvokasta ruokaa. Hemmottelua kerrakseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti