Kuluneet kaksi viikkoa ovat olleet kiireistä aikaa. Hullunmylly alkoi laskettelureissun jälkeisellä viikolla, kun suomalaisen perheen vuokraemäntä päätti tyhjentää heidän asunnostaan suurimman osan huonekaluista. Huonekalujen purkaminen ja lastaus osui myös meidän kouluhuoneemme kohtaloksi. Onneksi oppilaiden pulpetit ovat itse ostettuja, niistä ei siis tarvinnut luopua. Opettajan pöytä puolestaan lähti, samoin mukava opettajan toimistotyötuoli ja rehtorin nojatuoli. Nyt istumme kovilla tuoleilla ja työskentelemme hieman keikkuvalla pöydällä, jonka pöytälevyä täytyy varoa liikuttamasta, etteivät tavarat tipahtele lattialle.
Se kouluhuoneen myllerryksen alusta. Suomalaisen perheen kotoa katosivat siis kaikki sohvat ja suurin osa kivoista huonekaluista ja matoista. Koska huonekaluja siirreltiin ja vähennettiin, päätti suomalainen perhe toteuttaa jeuroremontin eli maalauttaa kaikkien huoneiden seinät siistimmän näköiseksi. Maalauksen vuoksi myös koulumme muutti yhdeksi päiväksi jo maalattuun huoneeseen, jotta kouluhuoneelle saatiin myös tuore maalipinta.
Suomalainen perhe ei ole ainoa, joiden kotona siirryttiin askeettisempaan arkeen. Myös meiltä väheni ainoat tuolimme, jotka olimme lainanneet amerikkalaiselta perheeltä, joka oli kotimaassaan reilun puoli vuotta. Amerikkalainen perhe siis on palaamassa, joten palautimme tuolien lisäksi kaasulämmittimen, kaksi patjaa ja kaksi korbatsaa. Tavaroista jäimme eniten kaipaamaan patjoja ja korbatsoita, sillä sängyssämme ei todellakaan voi nukkua ilman niitä.
Huonekalujen väheneminen tuntui jotenkin helpottavalta. Emmepä ole ainakaan materialisteja täällä. Tällä hetkellä ainoat huonekalumme ovat sanduk (puinen morsiuskirstu), karmea sänky, kaksi vieraskorbatsaa, pieni kolmehyllyinen keittiönhyllykkö ja vaatekaappi. Näiden lisäksi on myös jääkaappi, jonka päällystä olemme käyttäneet pöytänä jo pitkään. Jääkaapin lisäksi myös kaasupullon päällä voi säilyttää yllättävän paljon tavaraa.
Patjojen lähdettyä emme edes yrittäneet nukkua ainoastaan yksillä korbatsoilla sängyssämme. Ennen joulua kokeilimme nukkumista sängyssä yksillä ohkaisilla patjoilla ja voimme vain todeta, että toista kertaa ei tee mieli kokeilla. Koska emme halunneet käyttää sänkyä, siirryimme olohuoneeseen nukkumaan niillä ainoilla korbatsoilla, jotka meillä on. Nukuimme ennen joulua pari viikkoa korbatsoilla olohuoneessa ja ilmeisesti sen seurauksena niiden puuvillatäyte on painunut läjään – retkipatjastakin olisi enemmän pehmustetta nukkumisalustana. Meillä ei kuitenkaan retkipatjoja ole, joten ainoa vaihtoehto on karaistua.
Olohuoneessa nukkumisen oli tarkoitus olla aivan vain muutaman yön väliaikainen ratkaisu. Meille oli luvattu hiukan paksummat patjankaltaiset suomalais-amerikkalaiselta perheeltä lainaan, mutta unohdimme aina kysyä niitä. Kummallista, että niinkin tärkeä asia unohtuu. Muutimme takaisin makuuhuoneeseen kahden viikon olohuoneessa nukkumisen jälkeen. Silloin saimme vihdoin ja viimein pyydettyä matressit lainaan.
Olohuoneessa vietettyjen öiden aikana huomasimme, että väsyneen ihmisen päässä voi liikkua erittäin väkivaltaisia ajatuksia. Ensimmäisten öiden aikana kuulimme pienen söpön valkean kulkukoiran vähän haukahtelevan. Ajattelimme sen tosiaan olevan vain ohikulkumatkalla ja meidän kävi sääliksi pientä kulkurisöpöläistä. Soma oli tosiaan tuo pieni koira, mutta eipä sen olisi tarvinnut ottaa omaksi reviirikseen seinämme toisella puolella olevaa ravintolan pihaa. Sitä se puolusti jokaisena iltana siitä pienestä haukahtelusta lähtien. Kyllä voi pienestä koirasta lähteä suuri ääni, kun se haastaa isompia koiria ja osoittaa sisuaan. Reviirin puolustus tuntui nousevan pienelle karvapallolle päähän, sillä se otti asiakseen aloittaa haukkumiskonserttonsa joka ilta täsmällisesti kymmeneltä.
Elämä on taas ollut melkoista tohinaa ja tuntuu todelliselta saavutukselta olla nukkumassa ennen kymmentä. Yhtenä iltana olimme nukahtamaisillamme yhdeksän jälkeen ja totesimme, että nyt äkkiä unta ennen kuin valkea räksyttäjä aloittaa metelinsä. Sinä iltana oli se olikin sitten etuajassa ja pysyimme hereillä seuraavan tunnin. Silloin meillä kummallakin kävi mielessä sen kymmenen erilaista tapaa saada se piski hengiltä. Matias lähti aamulla kuuden jälkeen miesten kokoontumiseen ja uhosi ennen lähtöään tekevänsä kauniit valkeat karvahansikkaat siitä koirasta. Koiraa ei kuulemma näkynyt.
Pian tuon aamullisen uhoamisen jälkeen muistimme pyytää patjat lainaan. Toimme patjat kotiin ja naureskelimme itseksemme sijatessamme vuodetta makuuhuoneeseen. Eipä enää pikkupiski valvottaisi meitä ja katkoisi untamme keskellä yötä, sillä makuuhuone on muiden huoneiden ympäröimä ja sen vuoksi myös parhaiten äänieristetty. Parina iltana kuulimme vielä vaimeaa haukkumista yhtä täsmällisesti kuin aikaisemminkin, mutta silloin vain myhäilimme tyytyväisinä ja nukahdimme ilman häiriötekijäämme.
Tässä askeettisessa kodissamme eläessä olemme haaveilleet tulevasta kesästä, jolloin olemme taas Suomessa. Useimmiten haaveilu loppuu melko lyhyeen, kun tajuamme, että mehän olemme Suomessa kodittomia. Täällä meillä on koti, jossa saamme asua suhteellisen tilavasti, kun turhat huonekalut eivät vie neliöitä. Suomessa meillä ei sitten muuta olekaan kuin huonekaluja ja muuta roinaa. Huonekaluissa pelkästään on suhteellisen vaikea pitää huushollia, joten olemme tähän nykyiseen kotiimme hyvin tyytyväisä. Oma koti kullan kallis, vaikka olisi kuinka kurja läävä.
Kurjasta läävästä puheen ollen... Kodissamme on taas alkanut esiintyä näkyvää hometta. Kerrostalon rappukäytävässä voi jo kotiin tullessa haistaa homeen. Haju varmaan johtuu kellarissa olevasta vesivahingosta (pakkasten aikana joku putki räjähti sinne ja kellarissa oli puoli metriä vettä). Vesivahingolle ei ole kukaan tehnyt mitään, vaan vesi on saanut oikein kunnolla muhia ja vähitellen tulokset voi haistaa jokainen.
Kotiin mennessä siis kuljetaan ensin homeinen rappukäytävä toiseen kerrokseen ja sitten pääsee kotiin. Kotona haisee nykyisin todella tunkkainen ja sen lisäksi myös home. Kun kotioven aukaisee, niin tuntuu aivan siltä kuin kävelisi pehmeään seinään. Rappukäytävän hajua voisi jopa luonnehtia raikkaaksi kotimme ominaistuoksuun verrattuna.
Sää on ollut viime aikoina edelleen melko viileätä ja sen takia on hieman vastenmielistä vaihtaa kaikkea edes vähän lämmintä huoneilmaa viisiasteiseen ulkoilmaan. Meillä on ollut paljon sähkökatkoja, joten kotia ei meinaa saada pidettyä lämpimänä. Tunnin sähkökatkon jälkeen sisäilma on jo lähes yhtä lämmintä kuin ulkona ja sisällä täytyy kulkea takki päällä.
Paras kokemuksemme sähkökatkosta oli, kun meillä oli kylmänä iltana useamman tunnin sähköt pois. Maijaleena valmisti ruuan kaasuliedellä jääkaappilämpötilassa keittiössä. Ruuanlaitto vei jonkin aikaa, sillä tavallisten vaatteiden päällä oli fleecejä ja Matiaksen aivan liian suuri, mutta lämmin toppaliivi. Päässä oli tietysti pipo, sillä päästähän haihtuu lämpöä suhteessa eniten. Käsissä piti myös olla lapaset, sillä keitoksen hämmentäminen ilman niitä olisi ollut letaalia sormille. Hengityksen höyryäminen kuului tietysti myös asiaan, mutta se ei ole mitenkään erikoista, sillä sähköjen ollessa päälläkin hengitys höyryää lähes aina kaikissa huoneissa. Pitkän sähkökatkon aikana nautimme romanttisesta kynttilävalaistuksesta, sillä kynttilät on todettu parhaimmiksi ja luotettavimmiksi valonlähteiksi.
Sähkökatkoista on jo oppinut vääntämään huumoria. Aluksi se masensi, kun huomasi miten paljon asioita jää tekemättä, kun mistään ei saa virtaa tietokoneen akkuun tai ei näe tehdä tarkkaa työtä, kun valoja ei ole. Nykyisin osaamme jo hieman nauttia siitä, että ei ole pakko ahertaa ja päteä. Toisinaan voi aivan luvan kanssa laiskotella ja jutella kuulumisia. Pakkohan sitä on laiskotella, kun ei muutakaan oikein voi tehdä.
Ilmat ovat tosiaan olleet vielä kylmiä. Odottelemme helmikuun loppumista, sillä se on viimeinen talvikuukausi. Maaliskuu on selkeästi kevätkuukausi ja silloin lämpötila nousee jo toisinaan yli kolmeenkymmeneen. Aurinkoa on siis luvassa ja eiköhän sähkökin siis taas parane, kun kevät tulee ja ihmiset lämmittävät talojaan paljon vähemmän. Kevään tuleminen täällä tapahtuu yllättäen. Yhdessä yössä tapahtuu muutos ja viikon lämpimän jälkeen on jo vihreää maassa selkeästi.
Viime viikonloppua olemme viettäneet loman merkeissä. Perjantain jälkeen jäimme neljän päivän mittaiselle ”hiihtolomalle”. Matias osti suuren pussin pähkinätäytteisiä m&m´s-karkkeja loman kunniaksi. Lauantaina nukuttuamme pitkään laitoimme MacGyverin pyörimään ja Maijaleena rouskutti pussin tyhjäksi. Eipä mennyt kuin reilu tunti ja Maijaleenalla oli suunnaton päänsärky. Epäilimme migreeniä, mutta tunnin säryn jälkeen mukaan tuli pahoinvointi ja viimeisenä huipennuksena vilusta täriseminen. Kyseessä oli siis viimeksi uutena vuotena harrastettu ruokamyrkytys.
Myrkytys tuli länsikarkeista, joissa oli vielä yli puoli vuotta päiväystä jäljellä! Siis kyllä on hyvä tuuri sairastua juuri loman alettua. Pahoinvointia jatkui useamman tunnin, ennen kuin maha alkoi tyhjentyä. Ilta kului oksennellessa ja seuraava yö vielä päätä särkiessä. Tuollaisen suhteellisen rajun taudin jälkeen seuraava päivä kuluu levossa. Saimme siis sunnuntaille täyden vapautuksen basaarisuunnitelmista. Katsoimme puolet viimeisestä MacGyverin tuotantokaudesta ja soittelimme Suomeen Skypellä.
Opettajien sanotaan sairastavan usein lomilla, kun eivät halua olla töistä pois. Kaiketi sitten tämä lomasairastelu on näitä virkaetuja. Tosin ruokamyrkytystä on vaikea ennakoida. Olisihan sitä voinut aavistaa, että maapähkinöistä voi saada jonkun pöpön, koska ne ovat niin rasvaisia ja tässä maassa ne voivat saada liian paljon lämpöä ja pöpöt kasvavat... Turha kuitenkaan pelätä pöpöjä etukäteen, kun niiden kanssa joutuu kuitenki tekemisiin ennemmin tai myöhemmin. Meillä on kuitenkin vielä kaikesta huolimatta kaksi lomapäivää jäljellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti